Et ole yksin omien ajatustesi kanssa

Moni meistä kulkee elämäänsä ulospäin pärjäävänä, toimivana ja vahvana.
Hoitaa työnsä, perheensä, arjen. Vastaa kysymykseen "mitä kuuluu?" automaattisesti: "ihan hyvin".
Ja samaan aikaan sisällä käy hiljainen keskustelu, kunpa minulla olisi joku, jolle voisin kertoa ja kuuntelisi aidosti minua.

Niitä ajatuksia, jotka tulevat tyhjinä hetkinä.
Tunteita, joille ei aina löydy sanoja – tai jos löytyy, ne jäävät silti sanomatta ääneen.

Eräs nainen kertoi minulle kerran arjestaan näin:

Hän herää aamuisin ennen muita. Keittää kahvin, katsoo hetken ikkunasta ulos.
Ei siksi, että se olisi erityisen rauhallinen hetki, vaan siksi, että silloin kukaan ei vielä häiritse häntä.

Hänen päivänsä täyttyy tekemisestä. Töistä, viesteistä, kiireestä, vastuista.
Hän tekee kaiken kuten muutkin – ainakin ulkoapäin katsottuna.
Silti usein nousee ajatus: "Miksi olen näin väsynyt?"

Ei mitään dramaattista ole tapahtunut.
Ei suurta kriisiä, ei selkeää syytä.

Vain vahva sisäinen tunne siitä, että kaikki ei ole hyvin.

Illalla hän selaa puhelintaan, katsoo kuvia muiden onnellisesta elämästä, lukee muiden viisaita ajatuksia.
Sulkee puhelimen ja miettii: "Onko tämä tunne vain minussa?"
Ja jatkaa sitten seuraavaan päivään.

Tällaisia tarinoita kuulee nykyään paljon, enemmän kuin uskomme.
Ne eivät näy päällepäin. Niistä ei kirjoiteta suuria otsikoita. Olemme jostain syystä ilmeisesti oppineet "näyttelemään", että kaikki on hyvin ja niin ihanaa.

Ja silti sisäinen kuormitus on monelle hyvin todellista - niistä ei vain puhuta ääneen.

Tämä blogiteksti ei syntynyt siksi, että sinussa, minussa tai meissä kenessäkään olisi jotain vialla.

Vaan siksi, että ihminen ei ole tarkoitettu kantamaan kaikkea yksin.

Olen niin monesti saanut havaita, että joskus vain riittää se, että joku sanoittaa sen, minkä on itse kokenut, mutta et osannut pukea sanoiksi. Toisinaan riittää, että edes hetken saa olla ilman vaatimuksia, ilman suoritusta, ilman ulkopuolista painetta.

Emme aina ehkä tarvitse vastauksia.
Ehkä tarvitsemme vain luvan pysähtyä ja hengittää edes hetken rauhassa.

Voi olla, että ajattelet samansuuntaisesti tai olet täysin eri mieltä tästä ajatuksesta pysähtymiseen, onneksi kaikki se on sallittua.

Elämä harvoin muuttuu hetkessä - ainakaan parempaan suuntaan.
Vaikeat hetket eivät katoa sillä, että ne yritetään vain lakaista maton alle.

Se mikä aikoinaan alkoi muuttamaan minun elämääni hyvinkin paljon oli, kun ymmärsin, että ei minun, sinun tai muidenkaan tarvitse olla yksin ajatustensa kanssa. Askel askeleelta voikin opetella olemaan itsensä paras ystävä ja silloin ei ole enää koskaan yksin.

Helppoa? Ehkä, minulta tämän ymmärtämiseen meni yli kymmenen vuotta. Sillä kukaan ei kertonut kuinka se tehdään käytännössä, nyt tiedän kuinka olla yksin – ja silti yhdessä ajatustensa ja tunteidensa äärellä. 

Jos tunnistit itsesi edes osittain tästä tekstistä, et ole yksin. Et ajatustesi kanssa, etkä tunteidesi kanssa. 

Viikko kerrallaan kohti iloa & valoa 

Teresa Y. Silvera

Yksin yhdessä

Vuosi ajatusten ja tunteiden äärellä.

52 viikkokirjettä + 12 kysymys & vastaus -kirjettä
Sinulle, joka et enää halua jäädä yksin sisäisen maailmasi kanssa.

Kirjeet saapuvat helposti sähköpostiisi viikko kerrallaan.
Ei suorittamista. Ei kiirettä. Vain tilaa olla ihminen.

💛 Hinta: 289 € (koko vuosi)

"Ilo asuu sisälläni ja olen valmis jakamaan sitä muille."